Abstract
Tahkoluodon merituulipuiston linnustovaikutuksia arvioitiin vuosien 2017–2021 toukokuussa kerätyn 3D-lintututka-aineiston (2,83 milj. lentoa) sekä alueen pitkäaikaisen pesimälinnustoseurannan avulla. Aineisto kattaa sekä tilanteen ennen tuulivoimaloiden valmistumista (2017) että neljä ensimmäistä toimintavuotta (2018–2021). Vastaavaa pitkäkestoista tutkahavainnointia ei ole Suomessa aiemmin toteutettu. Maastohavainnot ja pesimälinnuston seuranta täydentävät tutka-aineistoa.
Tutkahavainnoinnin perusteella lintujen selvästi eniten käyttämällä lentokorkeudella, alle 25 metrissä, linnut jatkavat liikkumista merituulipuiston läpi, mutta välttävät voimaloiden välitöntä läheisyyttä (0–65 m). Voimaloiden lähialueella lentotiheyksissä havaittiin selvä lasku rakentamisen jälkeen, mutta myös merkkejä palautuvasta trendistä myöhempinä vuosina. Tuulivoimaloiden roottorin pyyhkäisykorkeudella (25–155 m) lintuja havaittiin lähtökohtaisesti vähän, ja voimaloiden rakentamisen jälkeen lentomäärät vähenivät tällä korkeudella kaikilla etäisyyksillä. Tämä osoittaa, että linnut välttelevät törmäyskorkeutta tehokkaasti, mikä pienentää törmäysriskiä. Yli 155 metrin korkeudessa lentäviä lintuja havaittiin vain vähän jo ennen raken- tamista, eikä voimaloiden valmistuminen lisännyt korkealle nousevien lentojen määriä. Linnut eivät siis väistäneet voimaloita korkeussuunnassa.
Kokonaislentomäärät 300 metrin säteellä voimaloista eivät vähentyneet rakentamisen jälkeen, eikä aineistossa näy selkeää pitkän aikavälin nousevaa tai laskevaa trendiä. Vaikutukset rajoittuivat tarkastelualueella siten lähinnä lentoreittien hienovaraisiin siirtymiin voimaloiden välittömässä läheisyydessä. Havaintojen perusteella valtaosa alueen linnustosta pystyy käyttämään voimaloiden välisiä alueita liikkumiseen ja ruokailuun, eli merkittävä pelotevaikutus rajoittuu vain aivan voimaloiden läheisyyteen. Tätä tulkintaa tukee myös se, ettei alueen pesimälinnuston seurannassa havaittu merituulipuiston aiheuttamia negatiivisia populaatiovaikutuksia. Havaitut muutokset, kuten selkälokin taantuma, seuraavat valtakunnallisia trendejä ja pesimä- linnuston vuosittainen vaihtelu selittyy pääosin sääoloilla ja petojen (erityisesti merikotkan) saalistuspaineella.
Tutkahavainnot yhdistettynä pesimälinnuston selvityksen tuloksiin osoittavat, että Tahkoluodon merituulipuisto vaikuttaa pienipiirteisesti linnuston käyttäytymiseen, mutta se ei ole aiheuttanut populaatiotason muutoksia aluetta hyödyntävässä linnustossa. Linnut havaitsevat ja väistävät tuulivoimalat sekä matalilla korkeuk- silla että roottorin pyyhkäisykorkeudella, mutta eivät väistä laajaa aluetta, vaan kiertävät voimalat suhteellisen läheltä. Väistöliikkeet lisäävät jonkin verran lintujen energiankulutusta, mutta tämän selvityksen perusteella ei ole viitteitä merkittävistä hyvinvointi- tai populaatiovaikutuksista.